Miten hän tuli jättäneeksi toimensa kauppa-alalla.
Vuoden 1860 kuluessa johtui Mr. Moody jättämään työskentelynsä ruumiillisen toimeentulonsa hyväksi ja omistamaan kaiken aikansa kristilliseen toimintaan.
Paitsi pyhäkoulua, jota iltapäivällä pidettiin North Market Hall'issa, tapasi Moody pitää sunnuntai-ilta-jumalanpalveluksia pojille eräässä pienemmässä huoneessa, joka oli suuren salin yhteydessä. Alusta pitäin hän teroitti Kristuksen tunnustamisen tärkeyden, oman sisäisen kristillisen kokemuksensa esittämisen, sekä osanoton suoranaiseen kristilliseen toimintaan. Myöhemmin, kun lasten vanhemmissakin heräsi harrastus, lisääntyi osanotto näihin iltakokouksiin moninkertaisesti. Viikon varrella käytti Mr. Moody paljon aikaa oppilasten kodeissa käyntiin.
Vuosina 1857-58 tapahtuneen herätyksen tuloksena on N.M.K.Y:n perustaminen Chicagoon. Joka päivä pidettiin päivärukouskokous samoinkun Fulton Streetin rukouskokoukset New-Yorkissa. Siinä tapasi Mr. Moody käydä. Aluksi eivät nämä kokoukset herättäneet suurta huomiota; mutta kun yhtenä päivänä eräs vanha skottlantilainen tuli yksin kokoukseen ja ilman seuraa suoritti koko ohjelman, sekä lauloi, rukoili että luki raamattua, vaikutti tämä valtavasti Moodyyn ja hän rupesi toimimaan saadakseen osanottajia näihin kokouksiin, ja vähässä ajassa hän siinä onnistuikin.
Samalla johti hän kenkäkauppaansa yhtäläisellä innolla ja jatkuvalla menestyksellä. Tapauksia sattui toinen toisensa jälkeen, joilla oli tärkeitä seurauksia hänen tulevaisuuteensa nähden. Oltuaan kaksi vuotta Mr. Wiswallin luona, sai hän kauppamatkustajatoimen Mr. C. N. Hendersonilla, joka harrastuksella seurasi työskentelyä North Market Hall'issa. Nyt oli hänen aikansa paremmin hänen omassa vallassaan, ja hänen asemansa salli hänen vapaammin antautua lähetystyöhön.
Eräs kirje, jonka hän kirjoitti kotiinsa, päivätty 2 p. tammik. 1859, osoittaa hänen tunteitaan Mr. Hendersoniin nähden. Hän kirjoitti:
"Tullessani viime viikolla kotiin, löysin minä toiveeni kokonaan raunioina. Se, jonka puoleen olin katsonut saadakseni neuvoa ja tukea, ja joka minulle oli näyttäytynyt olevan enemmän kuin ystävä, oli kuollut… Tämä mies oli työnantajani, Mr. Henderson. Häntä olen sangen suuresti kaipaava. Hän oli todellisin ystävä, jonka olen tavannut, sittenkun jätin kodin. Menestyksestäni hän näkyi huolehtivan ikäänkuin olisin ollut hänen poikansa".
Millaisen luottamuksen Mr. Moody oli voittanut, osoittautui vuotta myöhemmin, kun rouva Henderson pyysi häntä järjestämään heidän kauppa-asiansa. Ollen vasta kahdenkymmenenkolmen vanha mies, empi hän ottaa edesvastauksensa alaiseksi 30,000 punnan arvoisen pesän, mutta hän kirjoitti äidilleen: "Tunnen saaneeni suurta kunnioitusta osakseni, sillä heillä on suuri joukko tuttavia etevimmän kauppasäädyn keskuudessa. En ole kertaakaan elämässäni ollut niin tärkeässä asemassa, ja rukoilen senvuoksi, että voisin vastata niitä odotuksia, joita minuun nähden on olemassa. Toivon ettet unohda minua rukouksissasi, sillä itsessäni en ole mitään, ellei sama Jumala minua auta, joka on ollut kanssani, siitäperin kuin oman onneni nojaan jäin. Älä kerro tästä kenellekään".
Sen jälestä joutui hän toiminimi Bud, Hill & Springer'in palvelukseen, omistaen työnsä ohessa suuren osan päivää kodeissa käynteihin ja muuhun työhön pyhäkoulun yhteydessä. Iltakokouksia pidettiin entistä tiheemmin. Ennen vuoden loppua oli hän kokonaan jättänyt liike-elämän. Tästä kertoo hän itse:
"En ollut milloinkaan kadottanut Kristusta näkyvistä siitä ensimmäisestä illasta alkaen, kun löysin hänen Bostonin kauppapuodissa, mutta vuosikausia luulin todellakin, etten kyvennyt mihinkään työhön Jumalan kunniaksi. Eikä kenkään ollut minua siihen kertaakaan kehoittanut".