Roomassa oleskelustaan nautti Mr. Moody sanomattomasti. Jokaisessa paikassa, jonka voitiin todistaa olleen jonkinlaisessa yhteydessä apostoli Paavalin kanssa — Mr. Moodyn suurin sankari raamatussa, lähinnä Herraa Jeesusta — käytiin uskollisesti. Via Appiaa käytiin katsomassa, ja kun päästiin alkuperäiselle kivitykselle, tahtoi Moody että astuttaisi vaunusta ja käveltäisi jalan niillä kivillä, joilla Paavali oli astellut. Neron palatsin jäännökset Palatinilaisella kukkulalla vaikuttivat häneen paljon enemmän kuin Pyhä Pietarinkirkko tai joku muu nykyisen Rooman merkillisyyksiä.
Jätettiin sitte tuo ikuinen kaupunki selän taa ja purjehdittiin Port Saidiin. Heidän täytyi matkustaa Suezin kanavaa ales Ismailaan ja sieltä junalla Aleksandriaan. Aleksandriasta kirjoitti Moody:
"Olemme nyt lähellä sitä paikkaa, jossa Israelin lapset kulkivat, lähtiessään ulos Egyptistä. Maa on santaperäistä ja hedelmätöintä, mutta kanava on merkillinen, ja tuntuu muutenkin kummalliselta oleskella täällä Faraoonien, Moseksen, Aronin ja Josefin maassa".
Jerusalemiin tulonsa jälkeisenä päivänä, joka sattui olemaan palmusunnuntai, puhui hän uuden (Gordonin) Golgatan huipulta seuraavan tekstin johdosta: "Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamaasta nyt ja ijankaikkiseen", Ps. 125: 2, osoittaen samalla Hermonia, Öljymäkeä ja Moabin vuorta, jotka kaikki näkyivät siitä paikasta, jossa hän seisoi. Sittemmin saatiin tietää, että hän tietämättään oli puhunut keskellä erästä muhamettilaista kirkkomaata, joka synnytti pahennusta. Ei katsottu viisaaksi uudistaa koe, ja hän saarnasi senvuoksi seuraavana pyhänä eräässä syvänteessä kukkulan rinteellä. Sadottain ihmisiä kaikenlaisista kansa- ja uskontokunnista oli näissä kokouksissa läsnä.
Viikon päivät kuluivat käynteihin kaikissa muistettavissa paikoissa Jerusalemissa ja sen lähistössä. Yksi kokonainen päivä omistettiin Hebronille. Jerusalemissa olivat kaikki pyhät paikat liiaksi epävarmoja ja koristettuja miellyttääkseen häntä. Hänen lempipaikkojaan oli Öljymäki, jonne hän monasti palasi takaisin, ja tuo pieni Betanian kylä sen rinteellä. Täällä hän ainakin tiesi olevansa niillä paikoilla, joissa hänen Mestarinsa niin usein oli kulkenut.
Betaniassa hän pyysi tulkkiaan kysymään, löytyikö lasten joukossa ketään Marttaa tai Mariaa. Joukko lapsia omisti heti näiden nimien valtavat araapialaiset muodot. Kukaan ei pilasta nauttinut enemmän kuin Mr. Moody, kun sittemmin huomattiin, että useimmat näistä Martoista ja Marioista olivat poikia.
Kun ei Mr. Moody tainnut ratsastaa, niin ei hän voinut tehdä monta matkaa Palestinassa, mutta hän oli sangen innokas näkemään niin monta merkillisyyttä kuin mahdollista.
Jerusalemissa syntyperäiset lapset huvittivat häntä suuresti. Hänen tullessaan ulos hotellista, ympäröi häntä heti joukko repaleisia, pieniä araapeja, ja hän huvittelihe antamalla niille rahaa. Vanhemmatkin huvittivat häntä, ja hän puheli paljon heidän kanssaan kysellen heidän elintapojaan y.m. Viikon lopussa tunsi hän tarkoin kansan tavat, maanviljelyksen kannan, hallintotavan ja monta muuta asiaa.
Pääsiäisen jälkeisenä päivänä matkusti Mr. Moody seurueineen Egyptiin. Useita päiviä viivyttiin Kairossa, jossa pyramiidit ja muut merkillisyydet katsottiin. Ensimmäisellä viikolla toukokuussa suunnattiin matka Italiaan. Toukokuu kului matkoilla Neapelissa, Florensissa, italialaisilla järvillä ja Schweitsissä. Kuukauden lopussa hän oli jälleen Englannissa oltuaan sieltä kaksi kuukautta poissa, joka luultavasti oli pisin loma minkä hän oli nauttinut, sittenkuin hän seitsemäntoista vuotiaana poikana antautui kauppa-alalle. Eikä tämäkään lepo ollut yhtämittainen, sillä hän oli saarnannut Roomassa, Jerusalemissa, Kairossa, Neapelissa ja Pariisissa, toisinaan kahdestikin päivässä. Sitä paitsi oli hän tyydyttääkseen väsymättömiä englantilaisia ja amerikalaisia ystäviään, jotka hänen kaikkialla tunsivat, johtanut useita raamatunkeskusteluja. Sen lisäksi keskusteli hän mitä mahdottomimpien ihmisten kanssa kaikenlaisissa sopivissa ja sopimattomissa tilaisuuksissa heidän sielustaan.
"Mr. Moody", lausui eräs korkea-arvoinen nainen hänelle, "kenkään ei ole tällä tavalla minulle ennen puhunut".