"Intiaanit marssivat pohjoisnavalle, ja siellä he jäätyivät kankeiksi kuin puntarit".
Monta vuotta sen jälkeen lohdutti hän erästä oppilasta Mount Hormonissa, jolta oli paljon odotettu, mutta joka hämmentyi päättäjäispuheessaan, seuraavilla sanoilla:
"Älkää siitä huoliko! Minäkin hämmennyin kun ensi kerran koetin.
Seuraavalla kerralla onnistutte paremmin".
Lukija luonnollisestikin kai kysynee, osoittiko Dwight lapsuutensa aikana erityisempiä taipumuksia hengelliseen suuntaan. Vastaus on kieltävä.
Hänen äitinsä oli hurskas vaimo — hän omasi tuollaisen hiljaisen, voimakkaan uskonnon, joka Uudelle Englannille on merkillinen. Hän kuului silloin unitaareihin [unitaarit ja kongregationalistat, uskonnollisia suuntia Amerikassa. Suoment. muist.], mutta oli maltillisempaa puoluetta eikä uskonnossaan huomattavasti eronnut oikeauskoisista kongregationalisteista. Mutta tähän aikaan ei hän vielä kokemuksessa tietänyt mitään elävästä uskosta ja pyhän Hengen voimasta. Northfield ei ole kaukana sen herätysliikkeen vaikutusalasta, joka oli Jonathan Edwardsin työskentelyn hedelmänä, mutta sen vaikutus ei kuitenkaan ulettunut Moodyn perheesen.
Kotona ei löytynyt paljo muita kirjoja, kuin raamattu ja eräs hartauskirja. Joka aamu luki Mrs. Moody lapsilleen näistä. Sunnuntaisin lähetettiin kaikki lapset unitaariseen kirkkoon, joka oli enemmän kuin penikulman (engl.) päässä sieltä ja siellä he viipyivät sunnuntaikoulussakin. Ei milloinkaan ollut kysymystäkään siitä, menisivätkö he tai ei. Pojat kävelivät tavallisesti avojaloin ja kantoivat jalkineita ja sukkia kädessään, jotka pantiin jalkaan vasta kun kirkko tuli näkyviin. Pastori Everett unitaarisessa kirkossa oli erittäin ystävällinen leskirouva Moodya kohtaan sinä aikana, kun tämä oli avun tarpeessa. Yhteen aikaan asui Dwight hänen luonaan ja oli avullisena yhdessä ja toisessa asiassa. Mutta läsnäolo jumalanpalveluksissa tuntui väsyttävältä. Dwight ei voinut ymmärtää saarnoja. Itse teossa oli pyhä pojille ikävä päivä, ja auringonlaskussa — siihen aikaan alettiin sapatti auringonlaskussa lauvantaina — tapasivat he juosta ulos, heittää lakkinsa ylös ilmaan ja päästää riemunsa valloilleen.
Tämä unitaarinen pappi antoi Moodylle ainoan vesikasteen, minkä hän
milloinkaan on saanut, mutta se toimitettiin Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen. [Unitaarit muuten kieltävät Jumalan kolminaisuuden.
Suoment. muist.]
Hänen äitinsä koetti saada häntä rukoilemaan, mutta hän sanoi, että hän oli koettanut, eikä se ollut auttanut. Mutta eräänä päivänä, kun hän oli noin kuuden vuoden vanha, kaatui eräs aita hänen päälleen. Hän ei päässyt sen alta pois. Turhaan hän huusi apua, hän oli liiaksi kaukana asunnoista. Silloin tuli hänen mieleensä: "Ehkä Jumala tahtoo minua auttaa", ja hädässään hän rukoili ja uskoi, että Jumala kuuli hänen huutonsa, kun hän kohta sen perästä onnistui nostamaan aidan päältään.
Yksi niitä opetuksia, joita äiti teroitti poikainsa mieleen, oli, että kerran tehtyä lupausta ei medialaisten ja persialaisten lakien tavoin voitu muuttaa. Ei mitään puolustuksia koskaan varteenotetta, jos lupaus oli jätetty täyttämättä. Äidin ainainen kysymys oli: "Lupasitko sinä?" eli "Voitko sinä?" Kerran kun Dwight meni vanhemman veljensä luo ja pyysi päästä vapaaksi eräästä sitoumuksesta, jonka hän oli tehnyt ja jonka mukaan hän oli luvannut tehdä työtä naapurille ylläpidokseen talven aikana, samalla kun hän kävi koulua, lykättiin asia äidin ratkaistavaksi. Dwightin valituksen aihe oli se, että hän yhdeksäntoista kertaa jälekkäin oli ruakseen saanut ainoastaan ohrapuuroa ja maitoa, Vaihtelun vuoksi annettiin hänelle siihen lisäksi muutamia kuivia leivänkannikkaita, jotka perheelle olivat liian kovia syödä. Kun Dwightin äiti huomasi, että hän sai syödä kylläkseen, millaista ruoka muuten olikin, lähetettiin hän takaisin sitoumustaan täyttämään.
Mr. Moodyn poikavuosista ei tiedetä mitään, joka panisi odottamaan niin suuria, kun sittemmin hänen elämässään ilmestyi. Mutta hänen rakkautensa viattomiin kepposiin, hänen nopea kykynsä käsittää pila (silloinkin kun se tapahtui hänen omalla kustannuksellaan), hänen tunteellisuutensa, hänen säälivä luonteensa ja hänen johtaja-asemansa tovereihinsa nähden, ovat piirteitä, jotka seurasivat häntä niinäkin vuosina, jotka sitte seurasivat.