IRAS.
Kuningatar!
CHARMIANA.
Oi, jalo, jalo rouva!
IRAS.
Egyptin valtaemäntä!
CHARMIANA.
Vait! Hiljaa!
CLEOPATRA.
Ei muuta kuin vain vaimo; samain kurjain
Himojen alainen kuin lypsyakka
Tai palkkapiika! Nurjiin jumaloihin
Halaisin heittää valtikkani, huutaa,
Ett' tämä mailma veti vertaa heille,
Siks kunnes varastivat kalleuteni.
On tyhjää kaikki; maltti hupsutusta,
Ja maltittomuus hullun koiran virkaa.
Rikosko syöstä surman salamajaan,
Ennenkuin surma noutaa? — Mitä teette?
Uljuutta, naiset! Sun mik' on, Charmiana?
Ylevät immet! — Nähkääs, hyvät naiset,
Lopuss' on öljy, lamppu sammunut! —
Miehuutta, naiset! Ensin ruumis hautaan,
Sitt' ylväs, suuri, roomalainen teko,
Ett' ylpeillä saa meistä tuoni. Tulkaa!
Tuon jättihengen maja nyt on kylmä.
Oo, tulkaa, naiset! Ainoo auttaja
Nyt uljuus on ja äkkikuolema.
(Menevät. Antonion ruumis kannetaan pois.)
VIIDES NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Caesarin leiri Aleksandrian edustalla.
(Caesar, Agrippa, Dolabella, Maecenas, Gallus,
Proculejus y.m. tulevat.)
CAESAR.
Dolabella, mene, vaadi antaumista;
Kun kaikk' on turhaa, sano, että viipy
On pelkkää vehkeilyä.