THYREUS.
Hän tietää, ett'ei rakkaus teitä
Antonioon kiinnitä, vaan pelko.
CLEOPATRA (syrjään).
Oo!
THYREUS.
Siis surkuttelee kunnianne vammaa,
Jok' on vain tahra tahaton ja lainkaan
Ei ansaittu.
CLEOPATRA.
Hän jumalana tietää,
Mik' oikeint' on. En kunniaani myynyt,
Se valloitettiin.
ENOBARBUS (syrjään).
Tuota Antoniolta
Kysellä pitää. — Nyt sait vuodon, herra;
Syvyyteen kai sun vaipua nyt täytyy,
Kosk' armaasi sun jätti.
(Menee.)
THYREUS.
Caesarille
Siis vienkö pyyntönne? Hän milt'ei kerjää
Rukousta teiltä. Suurest' ihastuupi,
Jos onnestaan te sauvan itsellenne
Tueksi teette; mutta sydän syttyy,
Jos kuulee, että jätitte Antonion
Ja pakenitte hänen turvihinsa,
Maailman herran.
CLEOPATRA.
Mikä nimenne?
THYREUS.
Thyreus.
CLEOPATRA.
Kiltti airut, suurelle
Sanokaa Caesarille: voitonkättään
Nöyrästi suutelen ma; jalkoihinsa,
Sanokaa, kruunuineni polvistun,
Ja kaikkivoivan suusta varron kuulla
Egyptin tuomion.