AEDIILI.
On, se on valmis.
SICINIUS.
Ja ruoduttainko järjestetty?
AEDIILI.
On.
SICINIUS.
Heti kansa tänne tuokaa; ja kun sanon:
»Näin kansan oikeuden ja vallan nojall'
On tuomittu», — maanpakohon se olkoon,
Tai kuolemaan, tai sakkoon, — pankaa heidät,
Kun »sakkoon» sanon, huutamahan »sakkoon»,
Ja »kuolemaan», kun sanon »kuolemaan».
Asian oikeuteen luottaen
Ja vanhaan etuuteen.
AEDIILI.
Heit' opastan ma.
BRUTUS.
Ja huutaa kun on alkaneet, koht' älkööt
Heretkö he, vaan meluten ja rääkyin,
Mik' olkohonkin tuomio, vaatikoot he
Sen täyttämistä heti.
AEDIILI.
Hyvä, hyvä.
SICINIUS.
Ja katsokaa, ett' oiti ovat valmiit.
Kun viittauksen saavat.
BRUTUS.
Heti toimeen! —
(Aediili menee.)
Vihoittakaa hänt' oiti. Tottunut hän
On aina voittamaan ja mielinmäärin
Tenäämään vastaan; raivoon kun hän saadaan,
Ei mikään häntä hiili; puhtaaks purkaa
Hän sydämmensä, ja se purkaus
Meit' auttaa niskan hältä taittamaan.
(Coriolanus, Menenius, Cominius,
senaattoreja ja patriiseja tulee)