CORIOLANUS.
Mua muuall' eikö syytetä kuin tässä?
Nyt ratkaistaanko kaikki?
SICINIUS.
Teiltä kysyn:
Tunnustatteko kansan äänivallan
Ja virkamiehet sen? Rikoksistanne
Nyt todistettavista tyydyttenkö
Lainmääräisehen rangaistukseen?
CORIOLANUS.
Tyydyn.
MENENIUS.
Oi, kuulkaahan! Hän sanoo tyytyvänsä.
Muistelkaa hänen sotatekojansa,
Ja haavojansa, joit' on ruumis täynnä,
Kuin pyhä kirkkotarha hautoja.
CORIOLANUS.
Okahan raamuj' on ne, naarmuja
Vaan naurettavia.
MENENIUS.
Ja lisäks, nähkääs,
Vaikk' ei hän haasta niinkuin kansalainen,
Kuin sotilas hän haastaa; vihan kaiuks
Te älkää hänen jyrkkää ääntään luulko.
Vaan niinkuin sanon, soturin se kielt' on,
Eik' ilkiön.
COMINIUS.
No niin, jo kylliks siitä.
CORIOLANUS.
Mi siihen syynä, että minua,
Jonk' yksin äänin konsuliksi teitte,
Niin häpäisette nyt, ett' oiti pois sen
Mult' otatte?
SICINIUS.
Te, vastatkaa te meille.
CORIOLANUS.
Niin oikein, mun se täytyy. Puhukaa siis!