SICINIUS.
Kanteemme on, ett' yrititte riistää
Roomalta kaikki ikivanhat virat
Ja itsellenne yksinvallan ryöstää;
Siis kansan petturi te olette.
CORIOLANUS.
Kuin? Petturi!
MENENIUS.
Tyyn' olkaa; muistakaa!
CORIOLANUS.
Syvimmän hornan liekit syökööt kansan!
Vai petturi! — Sa, herjaava tribuuni!
Haa! Vaikka tuhat surmaa silmäs kätkis,
Ja tuhat kertaa tuhatta sun nyrkkis,
Ja miljoonittain valheellinen kieles,
Sanoisin: »valehtelet» yhtä julki,
Kuin jumalia rukoilen.
SICINIUS.
Haa! Kuulkaa!
KANSALAINEN.
Töyrälle, töyrälle hän viekää!
SICINIUS.
Vaiti!
Ei lisäsyitä kaivata; te näitte
Jo miehen työt, ja puheet kuulitte:
Virallisia löi hän, teitä kiros,
Lain sorti väkivallalla, ja pyhää
Hän tuomar'valtaa ilkkui; tää niin suuri
On hengen rikos, että ansaitsee se
Pahimman surman.
BRUTUS.
Vaan kosk' uljaast' on hän
Palvellut Roomaa, —
CORIOLANUS.
Mitä höpisette?
BRUTUS.
Ma sanon minkä tiedän.