CORIOLANUS.
Tekö?
MENENIUS.
Tuoko
Se lupaus, mink' äidillenne teitte?
COMINIUS.
Ma pyydän, kuulkaa, —
CORIOLANUS.
En, en tahdo kuulla.
Tarpeijin töyrält' uhatkoon vaan surma,
Maanpako, nylky, nääntyminen tyrmään —
Jyvänen päivän muonaks vaan — heilt' en ma
Sanoilla kauneill' armoj' osta, enkä
Sisuani hilli, vaikka heiltä kaikki
»Hyvällä huomenella» lahjaks saisin.
SICINIUS.
Kosk' on hän tavan takaa, mink' on voinut,
Vihasta kansaan, siltä kaikin keinoin
Kokenut vallan riistää, ja nyt vihdoin
On väkinäistä tehnyt, eikä yksin
Oikeuden istunnossa, ei, vaan suoraan
Sen valvojille: siis nyt kansan nimessä
Ja valtamme nojalla me, tribuunit,
Kaupungist' oiti hänet karkoitamme,
Sill' uhall' että, jos hän koskaan astuu
Jalkansa Rooman portista, hän syöstään
Tarpeijin töyrält' alas. Se on päätös,
Sen kansan nimessä ma julistan.
KANSALAINEN.
Se päätös on, se päätös on; pois oiti!
Maanpakolainen on hän: se on päätös.
COMINIUS.
Mua kuulkaa, ystävät ja kansalaiset; —
SICINIUS.
Hän tuomittu on. Muut' ei mitään.
COMINIUS.
Kuulkaa:
Ma konsul' olen ollut: ruumiissani
On vihollisten merkit. Maani etu
Pyhempi, hellemp', armaampi on mulle
Kun henkeni, kuin kalliin vaimon arvo,
Kuin hänen kohtuns' sikiö ja omain
Mun lanteitteni aarre. — Siis, jos sanon —
SICINIUS.
Kyll' aikehenne tunnemme. No, mitä?
BRUTUS.
Ei mitäkään; maanpakolainen on hän
Vihollisena kansansa ja maansa:
Se päätös on.