KANSALAINEN.
Se päätös on, se päätös on.
CORIOLANUS.
Katalat koirat, joiden henki haisee
Kuin soiden mätä löyhkä, joiden armot
Yht' inhat on kuin hautaamatta jääneet
Ja ilmaa saastuttavat miesten raadot,
Maanpakoon minä teidät ajan! Jääkää,
Te horjuvaiset, tänne! Pienin risaus
Vavahtamahan pankoon sydämmenne!
Vihollistenne sulkatöyhdöt teihin
Leyhkätkööt kuolon tuskaa! Valta teillä
Ain' olkoon ajaa maasta puoltajanne,
Siks että oma tyhmyytenne, jok' ei
Käsitä mitään, kunnes äilön tuntee, —
Kosk' yhä riidass' eläen itse ette
Te itseänne säästä, — myypi teidät
Katalan kurjiks orjiks kansan käsiin,
Mi teidät voitti miekan iskutta!
Halveksuin selkäni ma käännän teille
Ja Roomalle: on muuallakin mailmaa.
(Coriolanus, Cominius, Menenius,
senaattorit ja patriisit menevät.)
AEDIILI.
Nyt kansan vihamies on poissa, poissa!
KANSALAINEN.
Maanpaossa on vihamies! Heleijaa!
(Kaikki heittelevät ilakoiden lakkejansa ilmaan.)
SICINIUS.
Hän portist' ulos viekää, ilkkukaa
Te häntä, niinkuin hänkin teitä ilkkui;
Häväiskää häntä aika lailla. — Vahti
Kaupungin halki meitä seuratkoon.
KANSALAINEN.
Pois tulkaa! Portist' ulos hänet viemme. —
Jaloja tribuuneja kaitkoon taivas!
(Menevät.)