LAERTES.
Ja mitä
Menoja muita?
HAMLET.
Tuo se on Laertes,
Ylevä nuorukainen; tarkkaa!
LAERTES.
Mitä
Menoja muita?
PAPPI.
Hautajaiset teimme
Niin komeiksi kuin voimme; kuolintapa
Ol' epäiltävä; jos ei mahtikäsky
Ois järjestystä muuttanut, hän maata
Ois saanut vihkimättömässä maassa
Viimeiseen päivään; rukousten sijaan
Ois piitä, soraa, santaa peitteeks syösty:
Nyt on hän neitseellisen seppeleensä
Ja kukkasia tielleen, hautakellot
Ja juhlasaaton saanut.
LAERTES.
Ja siinäkö on kaikki?
PAPPI.
Siinä kaikki.
Se hautajaisten häväistystä oisi,
Jos sielunmessun sais hän niinkuin rauhass'
Erinneet henget.
LAERTES.
Hautaan hänet pankaa!
Povesta puhtaast', ihanasta nouskoot
Heleät orvokit! — Sa, saita pappi,
Tulessa parut, siskoni kun enkel'
On Luojan luona.
HAMLET.
Mitä! Opheliako?
KUNINGATAR.
Suloista suloiselle! Hyvästi!
(Kylvää kukkasia.)
Sua Hamletini puolisoksi toivoin;
Koristaa aioin morsiusvuodettas,
En näin sun hautaas peittää, armas impi.
LAERTES.
Oi, kolme kertaa kymmenittäin tulkoon
Kirous kolmikertainen sen päähän,
Jonk' ilkityöt sun kirkkaan järkes ryösti! —
Heretkää multaa luomasta, siks kunnes
Hänt' olen vielä kerran syleillyt.
(Juoksee hautaan.)
Nyt mullan peittoon elävä ja kuollut!
Ja kumpu luokaa vuoreks korkeammaks
Kuin vanha Pelion ja sinertävä
Olympon huippu!