(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Sali linnassa.
(Hamlet ja Horatio tulevat.)
HAMLET.
Sen verran siitä. Toiseen kohtaan nyt; —
Viel' onko muistissasi kaikki seikat?
HORATIO.
Niit' enkö muistaisi ma, prinssi hyvä?
HAMLET.
Sydämmessäni taiston tapaist' oli,
En saanut unta; pahemp' oli olla
Kuin kapinoivan jalkapuussa. Nopsaan, —
Ja kiitos nopsuuden, se osoittaapi
Ett' usein varomattomuus on hyödyks,
Kun syvät tuumat raukee; siitä näemme,
Ett' aikehemme Luoja muovaileepi,
Jos kuinka niitä telsommekin, —
HORATIO.
Varmaan.
HAMLET.
Kojusta riensin,
Levätti yllä; pimeässä heitä
Hapuillen etsin; löysin mitä hain;
Paketin sieppasin ja hiljaa hiivin
Taas huoneeseeni. Tuosta rohkaistunna
Pelossa tavat unhotin ja mursin
Kuninkaan kirjeen auki. Mitä näin? —
Oi, kuningas, sa konna! — Suoran käskyn,
Monilla eri syillä höystetyn,
Jotk' etuj' Englannin ja Tanskan koski, —
Ja, huh! kuin hirmuista, jos eloon jäisin! —
Ett' oiti, nähtyä ja viipymättä, —
Ei kirveen hiomiseen aikaa suotu, —
Mun pääni poikki lyötäis.
HORATIO.
Mitä kuulen?
HAMLET.
Tuoss' ompi käsky; lue, jahka joudat.
Tahdotko kuulla, mitä sitten tein?