LAERTES.
Oikein hälle:
Hän itse myrkyn laittoi. — Jalo Hamlet,
Nyt anteeks-antamusta vaihtakaamme:
Mun ja mun isäni veri älköön tulko
Sun päälles ja mun päällen' älköön sinun!
(Kuolee.)
HAMLET.
Sua Jumal' armahtakoon! Sua seuraan.
Horatio, ma kuolen. — Kuningatar.
Hyvästi, onneton! — Te, jotka tätä
Vavisten kalvakkaina katselette,
Te kuulijat ja mykät katselijat,
Jos mull' ois aikaa, — mutta kuolon herrall'
On tuima kiire, — kertoisin ma teille, —
Mut jääköön tuo. — Horatio, ma kuolen;
Sa eloon jäät. Oi! kerro maailmalle
Tekoni oikein.
HORATIO.
Älkää luulko. Olen
Enemmän Rooman mies kuin tanskalainen; ..¦¦'¦'¦.
Täss' ompi tilkka vielä.
HAMLET.
Mies jos olet,
Pikari tänne, jumal'auta, joutuun; —
Horatio hyvä, kurjan maineen jätän
Ma jälkeeni, jos kaikki salaan jääpi.
Jos milloinkaan mua rakastanut olet;
Niin heitä hetkeks taivaan autuudet,
Jää tähän kolkkoon, kurjaan maailmahan
Mun vaiheitani kertomaan.
(Marssi kuuluu etäältä; laukauksia ulkoa.)
Haa! mikä
Sotainen melu?
OSRICK.
Nuori Fortinbras,
Mi voittajana palaa Puolasta,
Englannin lähettiläit' ammunnalla
Nyt tervehtii.
HAMLET.
Horatio, ma kuolen;
Tuo tuima myrkky salpaa hengen multa.
Lähettiläit' en enää kuulla ehdi;
Mut Fortinbras, sen ennustan, saa kruunun;
Hänt' äänestän ma kuolevana; kerro
Se hälle ynnä kaikki sattumukset,
Jotk' ovat tehneet — Loppu salaisuutta.
(Kuolee.)
HORATIO.
Nyt murtui jalo sydän. — Hyvää yötä,
Sa armas prinssi! Enkelien joukot
Sinua rauhan maahan laulakoot! —
Miks täällä rummut soivat?
(Marssi ulkoa.)