MARCELLO.
Vait! Hiljaa! Kah, se tuossa taasen tulee!
(Haamu ilmestyy.)
BERNARDO.
Kuningas-vainaan muoto aivan.
MARCELLO.
Sinä,
Lukenut mies, Horatio, puhu sille.
BERNARDO.
Ilmetty kuningas, vai kuin, Horatio?
HORATIO.
Niin on; — mun valtaa hämmästys ja kauhu.
BERNARDO.
Puhetta vartoo se.
MARCELLO.
Horatio, puhu!
HORATIO.
Ken olet sa, jok' anastat yön vallan
Ja sota-asun kirkkaan, jossa Tanskan
Kuningas-vainaa täällä ennen kulki?
Nimessä taivaan vaadin sua, puhu!
MARCELLO.
Se vihoissaan on.