OPHELIA.
Mitä, prinssi?
HAMLET.
Ei mitään.
OPHELIA.
Olette hupainen, prinssi hyvä.
HAMLET.
Ken? Minäkö?
OPHELIA.
Niin, prinssi hyvä.
HAMLET. Herrainen aika, vallan verraton leikinlaskija! Mitä muuta ihminen voisi kuin olla hupainen? Sillä katsokaas, kuinka iloiselta äitini näyttää, eikä ole kahta tuntia siitä, kun isäni kuoli.
OPHELIA.
On, prinssi hyvä, siitä on kaksi kertaa kaksi kuukautta.
HAMLET. Niinkö paljon? No, piru sitten enää mustissa käyköön; minä tahdon sopuliturkin. Oi, taivahan vallat! Kaksi kuukautta jo kuolleena, eikä vielä unohtunut! Sittenhän voi toivoa, että suuren miehen muisto elää puoli vuotta hänen kuoltuansa; mutta kirkkoja, maarin, hänen rakentaa täytyy, muuten häntä ei ajatella enempää kuin keppihevosta, jonka hautakirjoituksena on:
Ah, voi! ah, voi!
Jo keppihepo unohtui![11]
(Torven toitotuksia. Elenäytelmä.)