HAMLET.
Minä kaipaan ylennystä.
ROSENCRANZ.
Miten se on mahdollista, koska kuningas itse on teidät määrännyt
Tanskan vallan perilliseksi.
HAMLET. Niin, hyvä herra, mutta "ennenkuin suo sulaa", — se sananlasku on jotenkin kulunut.
(Näyttelijöitä tulee huilut mukana.)
O, huiluja! Yksi minulle! — (Gyldensternille.) Tulkaapa syrjään hiukan. Miksi noin käytte ympärilläni ja nuuskitte, ikäänkuin tahtoisitte minua ansaan ajaa?
GYLDENSTERN. Oi, prinssi hyvä, jos on intoni liian rohkea, niin on ystävyyteni liian säädytön.
HAMLET.
Tuota en oikein ymmärrä. Olkaa hyvä, soittakaa tätä huilua.
GYLDENSTERN.
Prinssi hyvä, en taida.
HAMLET.
Tehkää niin hyvin.
GYLDENSTERN.
Toden totta, minä en taida.