HAMLET.
Englantiin?
KUNINGAS.
Niin, Hamlet.
HAMLET.
Hyvä.
KUNINGAS.
Niin on, jos mieleni sä tuntisit.
HAMLET.
Näen kerubin, joka näkee sen. — Pois Englantiin! — Hyvästi, rakas äiti!
KUNINGAS.
Armas isäsi, Hamlet.
HAMLET. Äitini: isä ja äiti ovat mies ja vaimo, mies ja vaimo ovat yksi liha; siis, äitini. Nyt Englantiin!
(Menee.)
KUNINGAS.
Jäljessä! Vietelkää hänt' oiti laivaan;
Mut joutuun; pois tän' yönä hänet tahdon.
Pian! Valmiina ja sinetiss' on kaikki,
Mik' asiata koskee. Joutukaa!
(Rosencrantz ja Gyldenstern menevät.)
Englanti, jos mua ystävänäs pidät, —
Jot' ylivoimani voi näyttää sulle,
Kosk' arpes, Tanskan miekkain lyömät, viel' on
Verisen tuorehet ja veros vielä
Vapaasti maksat, — joutavaks äl' arvaa
Sun esivaltas käskyä, jok' anoo
Tän kirjeen kautta, ettäs viipymättä
Hamletin murhaat. Tee se, Englanti!
Kuin hivutauti vertani hän imee;
Sa voit mun parantaa. Siks kun sen teet,
Ei rauhoita mua taivaan ihanteet.
(Menee.)