KUNINGATAR.
Oi, puolisoni, katsokaa!
OPHELIA. (laulaa).
Ne peittyi kukkasiin,
Jotk' itkusilmin hautahan
Kanss' armaan laskettiin.
KUNINGAS.
Kuinka voitte, armas neiti?
OPHELIA.
Hyvin, kost' Jumala! Sanotaan, että huuhkain oli leipojan tytär.[16]
Hyvä Jumala! Tiedämme, mitä olemme, mutta emme tiedä, miksi tulemme.
Jumala siunatkoon ruokanne!
KUNINGAS.
Isäänsä murehtii hän.
OPHELIA. Minä pyydän, älkäämme siitä puhuko. Vaan kun teiltä kysytään mitä se tietää, niin vastatkaa näin:
(Laulaa.)
On tänään pyhä Valentin,
Ja amull' aikaiseen
On impi alla ikkunas,
Sua pyytää sulhokseen.
Ja poika nousee, pukeuu,
Ov' aukee, sisään nyt
Käy impi, mutta impenä
Hän sielt' ei lähtenyt.
KUNINGAS.
Armas Ophelia!