KUNINGAS.
Oville vahdit! Miss' on vartijani?
Mit' asiata?
AATELISMIES.
Turvaa etsikäätte.
Ei reunains' yli tulvaileva meri
Rajummin maita niele, kuin Laertes,
Kapinajoukon johtajana, alleen
Lyö vahdin. Rahvas häntä herraks kutsuu;
Ja niinkuin maailma nyt alkeess' oisi
Ja unheess' entisyys ja tapa tyhjää,
Nuo kaiken olon tukehet ja pylväät,
He huutaa: "Vaali! Kuninkaaks Laertes!"
Ja lakit, kädet, huudot pilviin luihkaa:
"Laertes, niin, Laertes kuninkaaksi!"
KUNINGATAR.
Kuin täyttä kurkkuaan he tyhjää haukkuu!
Oi, harhaan käytte, luihut Tanskan koirat!
(Melua ulkona.)
KUNINGAS.
Jo murretut on ovet.
(Laertes tulee sisään, aseissa; tanskalaisia jäljessä.)
LAERTES.
Miss' on se kuningas? — Te ulos jääkää.
TANSKALAISET.
Ei, kaikki sisään.
LAERTES.
Suvaitkaa, ma pyydän.
TANSKALAISET.
No, kyllä.