EVANS. Pitäkkä silmäll teijä kundejann; yks mnuun ystvän tul just kaupunkkihi ja sanos ett kolm sakslaist peijona on peijann Readingin, Maidenheadin ja Colebrookin krouvareilt kaikk heijä hevoses ja rahas. Mnää sano sen teill hyväs aivotukses, näettäk, te olett sukkel mies ja täynnäs kurei ja konnankoukui, eik se passa ett teit peijata. Hyväst vaa!
(Menee.)
(Tohtori Cajus tulee.)
CAJUS. Miss ole se Sukkinahi isende?
ISÄNTÄ. Tässä, herra tohtori, pää pyörällä ja kahden vaiheella.
CAJUS. Mine ei osaan sano mike se ole; mut minu ole sanottu ett te teke suuret preparations ykden Saksa herttua tekden; parbleu, hovi ei mite teede, ett mike herttua tule; mine tarkoitta hyve. Adieu!
(Menee.)
ISÄNTÄ. Huuda ja huikkaa, konna sinä, juokse! — Auta minua, ritari; olen myyty. — Juokse ja lennä, huikkaa ja huuda, sinä konna! Minä olen myyty!
(Isäntä ja Bardolph menevät.)
FALSTAFF. Soisin että koko maailma tulisi peijatuksi, sillä minua on peijattu ja päälliseksi vielä piesty. Jos hovin korviin tulisi, kuinka minua on muodosteltu ja kuinka minun muodostustani on huuhdottu ja kurikoittu, niin varmaankin sulattaisivat minut irti rasvoistani, tippa tipalta, ja voitelisivat minulla kalastussaappaitaan; lyön vetoa että minua pistelisivät terävillä kommillaan, kunnes olisin kokoon kitistynyt kuin kuiva päärynä. Ei ole onni minua suosinut sen jälkeen, kuin paholaiselle vannoin sieluni pelipöydässä. Jos vain henkeni kulkisi sen verran, että voisin lukea isämeitäni, niin tekisin, toden totta, katumusta.
(Rouva Reipas tulee.)