R. PAASO. Miks tohtori ei mukanasi, tyttö?
FENTON.
Hänt' älkää säikytelkö! Kuulkaa totuus:
Tahdoitte hänet naittaa häpeällä,
Kun rakkaudess' ei mitään suhdett' ollut.
Siis kuulkaa: liittomme, jo aikaa tehty,
Nyt lujass' on; sit' ei voi mikään purkaa.
Se synti pyhä on, mink' on hän tehnyt.
Tää juoni petost', ynseytt' ei ole,
Ei lapsen velkaisuuden rikkomusta,
Sen kautta koska vältti hän ja karttoi
Tuhannet pirullisen karvaat hetket,
Jotk' aina pakkoaviota seuraa.
VIRTA.
Pois ällistys! Tät' ei voi enää auttaa.
Täss' ohjaa taivaan valta: maata, rantaa
Rahalla saat, mut onni vaimon antaa.
FALSTAFF. Minua huvittaa, että, vaikka varta vasten minuun tähtäsitte, nuoli livahti ohi.
PAASO.
Mik' auttaa? Fenton, siunatkoon sua taivas!
Mit' ei voi välttää, siit' ei mitään kiistaa.
FALSTAFF. Yökoira ajaa kaikellaista riistaa.
EVANS. Kyll mnää teijä häiss tanssaan ja syön fäsknöi.
R. PAASO.
No, nurista en tahdo. — Rakas Fenton,
Mont' onnen päivää taivas suokoon teille!
Nyt mennään kukin kotiin, pesän loisteess'
Iloiten kujeellemme nauramaan,
Sir John ja kaikki.
VIRTA.
Tehdään se. — Sir John,
Sananne Ojaselle oli vakaa:
Hän tänään rouva Virran luona makaa.
(Menevät.)
SELITYKSIÄ:
[1] Tähtikamari. Kuuluisa tuomioistuin Westminsterissä, joka sai nimensä siitä, että se piti kokouksiaan kulta-tähdillä koristetussa salissa.