EVANS. Ny ei ol siit puhett; puhe on teijä naimisest.
HÖLLÖNEN. Niin, se se asia on.
EVANS. Nii, totisest, se on se oikke pääasi, miss Anna Paaso kans.
LAIHANEN. No, jos niin on, niin kyllä minä hänet nain, jos vaan ei älyttömiä vaadita.
EVANS. Mut onko teil mieltymyst sihe flikka? Me pyydäm saad kuull sen teijä omast suustan tai teijä omilt huuliltan, sill jotku järkviisat sanova, ett huule ova osa suust; — siis, akuraatist: onks teil taipumust flikka.
HÖLLÖNEN. Lankoni, Aapraham Laihanen, voitko sinä häntä rakastaa?
LAIHANEN. Toivon, lanko, että voin parhaan mukaan tehdä niinkuin tulee miehen, jolla on älyä.
EVANS. Taivan enkelit ja enkeliskat! Teijan pitä sanno ilma mittän kommervenkei, jos te voitt vakal aikomuksel pala halust häne perä.
HÖLLÖNEN. Niin, se sinun täytyy. Tahdotko, jos saat hyvät myötäjäiset, naida hänet?
LAIHANEN. Jos te sitä vaaditte, niin teen vaikka enemmänkin, kun siinä vain on älyä.