SIMPPELI. Niin, todellakin, pyytämään häntä —
R. REIPAS. Vaiti toki, ole hyvä!
CAJUS. Vaiti sinu suu! — Puhu sinu puhe.
SIMPPELI. Niin, pyytämään tätä kunniallista rouvaa, teidän neitsyttänne, että hän puhuisi pari hyvää sanaa neiti Anna Paasolle minun herrani puolesta, naima-asioissa.
R. REIPAS. Siinä kaikki, totta totisesti! Vaan minäpä en pistäkään kynttäni valkeaan syyttä suotta.
CAJUS. Pasteur Evans sinuko lehetti? — Rugby, baillez-moi vehe paperi. — Varto vehe sine.
(Kirjoittaa.)
R. REIPAS. Onpa hyvä, että hän on noin levollinen. Jos olisi hän läpikotaisin kiihtynyt, niin olisitte saanut nähdä hänet oikein suurisuisena ja melankollisena. Mutta siitä huolimatta, ystävä, teen minä herranne puolesta mitä hyvää vain voin, ja asia on, suoraan puhuen, se, että tämä ranskalainen tohtori, minun herrani, — saatan, nähkääs, sanoa häntä herrakseni, koska hoidan hänen talouttaan, pesen ja huuhdon, prykään, leivon, kuuraan, valmistan ruoat ja juomat, laitan sijan ja teen kaikki tyynni itse, —
SIMPPELI. Onpa raskas taakka olla noin toisen käsissä.
R. REIPAS. Vai olette jo tullut senkin tuntemaan? Niin, totisesti, raskas taakka se on; ja varhain pystyyn ja myöhään maata; — mutta huolimatta siitä, meidän kesken sanottuna — eihän sitä tarvitse sen pitemmälle viedä — herrani on itse rakastunut neiti Annaan; mutta huolimatta siitä, minä tunnen tytön mielen; siitä ei tule mitään.