R. PAASO. Minne menet, Yrjö? — Kuulehan toki!
R. VIRTA. Mikä sua vaivaa, rakas Franssu? Miksi olet niin melankollinen?
VIRTA. Minäkö melankollinen? En ole melankollinen. — Mene sinä kotiin, mene.
R. VIRTA. Totisesti, sinulla on taas joitakin houreita päässäsi. — Lähdettekö pois, rouva Paaso?
R. PAASO. Lähden. — Tulethan kotiin päivälliselle, Yrjö? — (Syrjään rouva Virralle.) Katsos, kuka tuossa tulee! Hänestä saamme sananviejän sille surkealle ritarille.
R. VIRTA. Niin oikein; häntä minäkin ajattelin; hän on siihen omansa.
(Rouva Reipas tulee.)
R. PAASO. Tulitte varmaan tervehtimään tytärtäni Annaa?
R. REIPAS. Niin tietysti. Ja kuinka nyt jaksaa se hyvä neiti Anna?
R. PAASO. Tulkaa mukaan, niin saatte nähdä. Hauskaa olisi puhella hetkinen kanssanne.