VIRTA. Odotahan vain! Kyllä siitä selvän otan.
NYM (Paasolle.) Ja se on totta; minun humöörini ei ole valehdella. Hän on minua loukannut muutamassa humöörissä; minunhan se piti viedä vaimollenne se humööri-kirje; mutta minulla on miekka, ja se puree, jos siksi tulee. Hän rakastaa vaimoanne, lyhyestä tärkimpään. Nimeni on korpraali Nym; minä sen sanon ja takaan että se on totta; — nimeni on Nym, ja Falstaff rakastaa vaimoanne. — Ajöö! Minä en rakasta sitä leipä- ja juustohumööriä, ja se on sen asian humööri. Ajöö!
(Menee.)
PAASO. Sen asian humööri, hän sanoi; sepä mies pelottaa humöörin ihan pois järjiltään.
VIRTA (syrjään). Minä haen käsiini sen Falstaffin.
PAASO (syrjään). En ole ikänäni kuullut noin pitkäpiimäistä ja teeskentelevää lörppöä.
VIRTA (syrjään). Jos siitä saan vihiä, niin — hyvä!
PAASO (syrjään). En usko tuollaista kiinalaista,[12] vaikka itse seurakunnan pappi vakuuttaisi hänet kunnialliseksi mieheksi.
VIRTA (syrjään). Se oli kelpo ja älykäs mies; hyvä!
PAASO. Kas vain, Kaisa!