CAJUS. Anna, mine puhu yks sana teide korva kanss: miks te ei tule, kun mine varto?
EVANS. Älkkästäs kiivastuko; aikanas kutaki.
CAJUS. Parbleu, te ole pelkuri, aasi, apina.
EVANS. Älkkäm täsä ny sentä ruvekko muitte ihmiste pitaakeliks, mnää pyydän kaikes ystävydes, ja mnää tahdo teil antta hyvityst taval tai toisel. — Mnää nakka kaikk teijä trop-potut teit vast plässi, kun te lyött laimi välipuhet ja sopimukset.
CAJUS. Diable! — Jack Rugby, — isende de la jarretière, — eikö mine on hente varto lööde hente kooljaks? Eikö mine on ole tess, meeretty plassi peell?
EVANS. Nii tott ku mnuul o kristityn sielu, nii, näettäk, tämä täsä ei ol se määrätty plassi. Mnää vedä tuomriks Sukkanaoha isännä.
ISÄNTÄ. Hiljaa, sanon minä, Gallia ja Wallia, Ranskan mies ja Walesin mies, sielun tohtori ja ruumiin tohtori!
CAJUS. Se ole hyve, — excellent!
ISÄNTÄ. Vait, sanon minä, nyt puhuu Sukkanauhan isäntä. Olenko minä politikku? Olenko minä mikään sutkapää? Olenko minä mikään Machiavelli? Pitääkö minun mistata tohtorini? Ei maakaan? Hän tuo mulle tipat ja kipat. Pitääkö minun mistata pastorini? pappini? oma sir Hughini? Ei maakaan! Hän tuo mulle sananlaskut ja lystit kaskut. — Tänne kätesi, sinä maahinen; noin! Tänne kätesi, sinä taivahinen; noin! — Te tieteen vesat, olen pettänyt teitä kumpaakin; olen haastanut teidät vääriin paikkoihin; sydämmenne on uljas, nahkanne on eheä, ja sektikeitos olkoon kaiken päätös. — Kas niin, ottakaa heiltä miekat säilyyn. — Tule kanssani, sinä rauhan lapsi, tule, tule!
HÖLLÖNEN. Hupsu koko isäntä, totta totisesti! — Tulkaa, hyvät herrat, tulkaa.