R. VIRTA. Menkää tuonne kamariin, sir John.
(Falstaff menee.)
(Rouva Paaso tulee.)
R. PAASO. No, mitä kuuluu, sydänkäpyseni? Onko ketään muuta talossa kuin te?
R. VIRTA. Ei muuta kuin oma talonväki.
R. PAASO. Tottako?
R. VIRTA. Toden totta. — (Syrjään.) Puhukaa kovemmin.
R. PAASO. Ah, on todellakin hauskaa, ettei täällä ole ketään luonanne.
R. VIRTA. Kuinka niin?
R. PAASO. Ah, hyvä ystävä, miehellänne on nyt taas tuo vanha raivopuuskansa; hän tuolla pauhaa ja panettelee miestäni, haukkuu kaikki aviomiehet, kiroo kaikki Eevan tyttäret, olkoot mitä karvaa hyvänsä, ja lyö nyrkillään otsaansa, huutaen: "näytä sarvesi, näytä sarvesi!" niin että kaikki hulluus, mitä tähän saakka olen nähnyt, on sulaa lempeyttä, suopeutta ja kärsivällisyyttä, verrattuna hänen nykyiseen raivoisuuteensa. Onpa hauskaa, että se lihava ritari ei ole täällä.
R. VIRTA. Mitä? Hänestäkö hän puhuu?