3 SOTAMIES. Seis!
CASSIUS.
Minulle väärin teit sä, jalo veikko.
BRUTUS.
Jumalat, tuomitkaatte! Teenkö väärin
Viholliselle? Kuin siis ystävälle?
CASSIUS.
Sun tyynen muotos alla piilee vääryys;
Ja kun sa sitä teet —
BRUTUS.
Oi, tyynny, Cassius;
Tuo kantees ilmi hiljaa. — Sinut tunnen. —
Täss' sotajoukkojemme kuullen, joiden
Pitäisi meitä ystävinä nähdä,
Älkäämme kiistelkö. Pois heidät käske;
Tuo sitten teltassani kantees julki,
Niin kuulla sua tahdon.
CASSIUS.
Pindarus,
Sa käske päälliköitä viemään joukot
Vähäisen matkan päähän.
BRUTUS.
Samoin sinä,
Lucilius; telttaan älä ketään päästä,
Ennenkuin päättynyt on haastelumme.
Ovelle vahdiks Lucius ja Titiniua.
(Lähtevät.)
Kolmas kohtaus.
Bruton teltassa.