(Miekankalsketta. Cassius ja Titinius tulevat.)
CASSIUS.
Titinius, katsos, kuin ne konnat karkaa!
Ma omiani vastaan sodin itse:
Tuo lippumiesi tuossa pakoon kääntyi,
Ma tapoin pelkurin ja otin lipun.
TITINIUS.
Oi! Brutus liian varhain merkin antoi;
Hän liian kiivaast' Octaviota vastaan
Etuaan käytti; väki ryöstöön läksi;
Sill' aikaa piiritti Antonius meidät.
(Pindarus tulee.)
PINDARUS.
Kauemmaks paetkaatte, kauemmaksi!
Antonius on jo teltoissanne, herra.
Siis pakoon, jalo Cassius, kauas pakoon!
CASSIUS.
Tää kunnas kyllin kaukan' on. Kas, kas!
Titinius, telttaniko tuolla palaa?
TITINIUS.
Niin, herrani.
CASSIUS.
Titinius, jos mua lemmit,
Heponi selkään käy ja kannust' anna,
Siks että sun se vie tuon joukon luokse
Ja tänne jälleen: tiedon tahdon, onko
Vihollisia nuo vai ystäviä.
TITINIUS.
Kuin aatos olen joutuun täällä jälleen.
(Lähtee.)