CASSIUS.
Käy, Pindarus, ja kunnaan huippuun nouse.
Näköni ain' on heikko ollut; tarkkaa
Ja kerro, mitä näät sä tanterella.
(Pindarus lähtee.)
Enskerran tänä päivänä ma hengin;
Nyt aika umpeen mennyt on: nyt päätän
Miss' aloin; kiertons' elämä on tehnyt. —
No, mitä näet?
PINDARUS (ylhäällä.)
Oi, herra!
CASSIUS.
Mitä näet sä?
PINDARUS.
Titinion piirittävät ratsasmiehet;
He täyttä laukkaa päälle käyvät; — hänkin
Hevostaan kannustaa: — nyt kannoill' ovat; —
Titinius, nyt! — he käyvät maahan; — hän myös: —
Vangittu on hän;
(Riemuhuutoja.)
Kuulkaa riemastusta!
CASSIUS.
Pois! Älä katso enää! — Voi, mua kurjaa,
Kun elän siks ett' ystäväni parhaan
Näen silmieni eessä vangituksi! —
(Pindarus palajaa.)
Käy tänne, poika!
Kun Parthiassa vangiks sinut tein,
Niin, henkes säästäin, valan otin sulta,
Ett' tekisit sa kaikki mitä käsken.
Valasi muista! Vapaa mies nyt ollos,
Ja miekka tuo, mi Caesarin on ruumiin
Lävistänyt, nyt tähän rintaan työnnä.
Ei, älä vastaa! — Tuossa, kahvaan tartu;
Kun kasvon' olen peittänyt — kas näin —
Nyt iske miekkas! — Koston sait nyt, Caesar,
Samalla miekalla, jok' itses surmas.
(Kuolee.)
PINDARUS.
Siis olen vapaa; sit' en toki tahtois
Ma tällä hinnall' olla. Cassius, oi!
Pois Pindarus nyt täältä rientää maille,
Miss' ei hänt' ykskään roomalainen näe.
(Lähtee.)
(Titinius ja Messala tulevat.)
MESSALA.
Titinius, niin, se vaihtokauppaa vaan on:
Octavion voitti uljaan Bruton joukot,
Ja Cassion väen taas Antonius.
TITINIUS.
Se tieto Cassiot' ilahuttaa varmaan.