VALENTIN. Lyhyesti, meidän kesken on hellät välit, minun ja hänen.
VILKAS. Paras sitten pitää vähän väliä, niin kyllä hellyys asettuu.
VALENTIN. Eilen illalla hän houkutteli minua kirjoittamaan pientä runoa eräälle henkilölle, jota hän rakastaa.
VILKAS. Ja te teitte sen?
VALENTIN. Tein.
VILKAS. Eikö se tullut rampa?
VALENTIN. Ei, poikaseni; niin hyvä kuin suinkin saattoi. — Vaiti! Tuossa hän tulee.
VILKAS. Verraton keikale! Erinomainen pelinukke! Nyt hän alkaa häntä selitellä.
(Silvia tulee.)
VALENTIN. Neiti ja haltijattareni, tuhansin hyvää huomenta!