SILVIA. Mitä? Vihastutte, signor Thurio! Muutatteko väriä?
VALENTIN. Suokaa anteeksi, neiti, hän on kameleontin sukua.
THURIO. Joka on halukkaampi juomaan vertanne kuin hengittämään ilmaanne.
VALENTIN. Se on sanottu.
THURIO. Niin, ja päätetty myös, täksi kertaa.
VALENTIN. Niin, sen kyllä tiedän: te päätätte aina ennen kuin alotatte.
SILVIA. Soma sanasota, ja hyvin ammuttu!
VALENTIN. Niin todellakin, neiti; kiitos antajalle!
SILVIA. Kuka se?
VALENTIN. Te itse, kaunis neiti; te annoitte tulta. Herra Thurio lainaa älynsä teidän silmistänne, neiti, ja antaa sitten auliisti pois teidän seurassanne kaikki, minkä lainasi.