Tori Veronassa.
(Valentin ja Proteus tulevat.)
VALENTIN.
Mua älä houkuttele, rakas Proteus;
Ei kotikasvatilla äly kasva.
Jos nuoruuttas ei lempi kahlehtisi
Ihaillun kullan sulokatseisiin,
Niin pikemmin sua minä vietteleisin
Mukaani mailman ihmett' ihaamaan,
Sen sijaan että kotosalla nuhjaat,
Kuluttaan nuoruuttasi tyhjäntoimiin.
Kun lemmit, lemmi; hauskaa toivon sulle;
Jos itse rakastun, niin samaa mulle.
PROTEUS.
Menetkö? Rakas Valentin, voi hyvin!
Ja muista Proteusta, kun matkallasi
Näet monta ihmeellistä nähtävää;
Ja mua toivo onnes osakkaaksi,
Kun onni sulla on; ja vaarassa,
Jos vaara sua kohtais, murhees, huoles
Mun pyhäin rukousteni turviin heitä:
Sun edestäsi tahdon rukoilla.
VALENTIN.
Rukouskirjanas on lemmen kirja.
PROTEUS.
Niin, tietystikin kirja, jota lemmin.
VALENTIN.
Tuo syvän lemmen laaka tarina:
Kuink' yli Hellesponton ui Leander.[1]
PROTEUS.
Syvemmän lemmen syvä tarina:
Hän uppos lempeen uumiansa myöten.
VALENTIN.
Mut sinä siinä istut kaulaa myöten,
Ja kuitenkaan et Hellespontoss' uinut.
PROTEUS.
Kuin? Kaulaako? Mult' älä kaulaa vie.
VALENTIN.
Ei, tuo ei sulta kaulaa kysy.
PROTEUS.
Mikä?
VALENTIN.
Tuo lempi, missä oihkall' ostat pilkan,
Huokauksin' ylvän katseen, hetken ilon
Viikkoisten pitkäin öiden valvonnalla;
Jos voitat ehkä, häviöks' on voitto,
Jos häviät, saat voitoksesi tuskan.
Kuink' onkaan, älyll' ostat hupsuutta,
Tai hupsuus perin voittanut on älyn.
PROTEUS.
Kaikesta päättäen, siis olen hupsu.
VALENTIN.
Kaikesta päättäen, se kohta nähdään.
PROTEUS.
Häväiset lemmen; min' en ole lempi.
VALENTIN.
Se valtiaas on, se sua vallitsee;
Ja joka näin on hupsun ikeen alla,
Ei viisaan kirjoiss' ole ikänä.
PROTEUS.
Mut kirjoiss' on, ett' ihanimmat ummut
Syö ahnas toukka; samoin ahnas lempi
Kuluttain kalvaa hienoint' älyä.
VALENTIN.
Myös kirjoiss' on, ett' aikaisimmat ummut
Syö toukka ennen niiden kukintaa;
Ja samoin lempi nuoren hienon älyn
Hupsuksi muuttaa; umpuunsa se kuihtuu,
Menettäin kukkeimmillaan vehreytensä
Ja kaikki vastaisuuden kauniit toiveet.
Mut miksi tuhlaan sinuun neuvoja,
Jok' olet lemmenhalun pauloiss' ihan?
Hyvästi vielä kerran! Rannall' isä
Jo odottaa, mua laivaan saattaakseen.
PROTEUS.
Ma sinne sua seuraan, Valentin.
VALENTIN.
Älä, hyvä Proteus; tässä erotkaamme.
Milanoon mulle kirjeess' ilmoita,
Mitenkä lempes käy ja mitä muuten
Täält' ystäväsi poikess' ollen kuuluu.
Minäkin sulle samoin kirjoitan.
PROTEUS.
Sua Milanossa onni seuratkoon!
VALENTIN.
Sua samoin kotona! Jää hyvästi!
(Menee.)
PROTEUS.
Hän mainett' etsii, minä lempeä.
Hän heittää ystävät, sit' enemmän
Heit' ansaitakseen, minä lemmen tähden
Kaikk', itseni ja ystävätkin heitän.
Sa, Julia, sa muuttanut mun olet;
Opinnot laiminlyön ja aikaa tuhlaan,
Älyni turtuu, maailma on musta,
Pää heikko, sydän sairas sureilusta.
(Vilkas tulee.)
VILKAS.
Herra Proteus, päivää! Miss' on herrani?
PROTEUS.
Juur' läksi laivaan, mennäkseen Milanoon.
VILKAS.
Vetoa lyön, ett' on jo lähtenyt,
Ja kadonnut siis lammas olen minä.
PROTEUS.
Niin, usein lammas-raukka harhaan käy,
Kun paimenta ei saapuvilla näy.
VILKAS.
Minäkö lammas, herraniko paimen, niinkö vakaan?
PROTEUS.
Niin vakaan.
VILKAS. Mun sarveni siis hällä on, jos valvon taikka makaan.
PROTEUS. Typerä vastaus, niinkuin lampaan päästä.
VILKAS. Siis uusi todistus, ett' olen lammas.
PROTEUS. Niin oletkin, ja herrasi on paimen.
VILKAS. Eipäs; sen voin kumota yhdellä päätelmällä.
PROTEUS. Se ottaa kovalle; mutta minä voin sen toisella todistaa.
VILKAS. Paimen etsii lammasta, eikä lammas paimenta; mutta minä etsin herraani, eikä herrani minua; siis minä en ole lammas.
PROTEUS. Lammas seuraa paimenta saadakseen ruokaa, mutta paimen ei seuraa lammasta ruoan tähden; sinä seuraat herraasi palkan vuoksi, mutta herrasi ei seuraa sinua palkan tähden; siis, sinä olet lammas.
VILKAS. Mokoma todistus lisää, niin täytyy minun huutaa: "pää".