PROTEUS. Mutta kuuleppas: veitkö kirjeeni Julialle?
VILKAS. Vein, herra: minä, kadonnut lammas, annoin kirjeenne hänelle, kasonneelle lampaalle; ja hän, kasonnut lammas, ei antanut minulle, kadonneelle lampaalle, mittyisen mitään vaivastani.
PROTEUS. Täällä on liian pienet laidunmaat niin suurelle lammaslaumalle.
VILKAS. Jos maa on liian täysi, niin olisi teidän paras pistää hänet.
PROTEUS. Siinä sinä erehdyt; paras olisi kolikoida sinut.
VILKAS. Ei, herra; vähemmästäkin kuin kolikosta olisin vienyt kirjeenne perille.
PROTEUS. Käsität väärin; sanoin: kolikoida, tarkoitin: rusikoida.
VILKAS.
Vai kolikosta rusikka! En suostu tähän.
Se lemmenkirjeen viennistä on liian vähän.
PROTEUS. Mitä sanoi hän?
(Vilkas nyökäyttää päätään.)