KEIHÄS. Oi, se sana tekee viatkin rakastettaviksi! Hyvä, hänet minä otan; ja jos siitä tulee kauppa, koska ei mikään ole mahdotonta, —
VILKAS. Niin mitä sitten?
KEIHÄS. Niin sanon sinulle — että herrasi odottaa sinua pohjoisportilla.
VILKAS. Minuako?
KEIHÄS. Sinua niin! Mikä sinä olet? Hän on odottanut parempiakin ihmisiä kuin sinua.
VILKAS. Pitääkö minun astua sinne?
KEIHÄS. Juosta sinun pitää, sillä olet tässä niin kauan nuhjaillut, että tuskin astuminen riittää.
VILKAS. Miksi et sitä ennen sanonut? Hiiteen nuo sinun lemmenkirjeesi!
(Menee.)
KEIHÄS. Nyt saanee hän patukkaa, kun luki minun kirjeeni. Hävytön kanalja, joka nuuskii toisten salaisuuksia! Minä menen perässä iloitsemaan, kun poika saa könttiinsä.