Mik' on Silvia, ken hän on,
Joka kaikkein huimaa mielet?
Viisas, hurskas, kaunis on,
Hälle enkeleinkin kielet
Kauneuden suo palkinnon.
Onko hyvä kauneissaan?
Hyvyys kauneuden on hempi.
Parantaakseen sokeuttaan
Hänen silmääns' entää Lempi,
Jääkin siihen asumaan.
Silvialle laulu soi,
Silvialle tuhat kertaa!
Maa ei toista kantaa voi,
Joka hälle vetäis vertaa.
Hälle seppel palmikoi.
ISÄNTÄ. Mitä? Olette nyt vielä surullisempi kuin ennen. Mikä teitä vaivaa? Eikö soitto ole teille mieleen?
JULIA. Erehdytte, isä: soittaja ei ole minulle mieleen.
ISÄNTÄ. Kuinka niin, rakas nuorukainen?
JULIA. Hän soittaa väärin, isä.
ISÄNTÄ. Mitä? Koskettaako vääriä kieliä?
JULIA. Ei sitä; mutta kuitenkin niin väärin, että se koskettaa sydäntäni.
ISÄNTÄ. Teillä on herkkä korva.