JULIA. Soisin olevani kuuro; se saa sydämmeni niin raskaaksi.
ISÄNTÄ. Ette pidä soitosta, huomaan ma.
JULIA. En vähääkään, kun se noin särisee.
ISÄNTÄ. Mutta kuulkaahan tuota äänten vaihtelua!
JULIA. Niin se vaihtelu se on pahinta.
ISÄNTÄ. Tahtoisitteko että aina soittaisivat samaa?
JULIA.
Niin, että sama aina soittais samaa.
Mut herra Proteus, josta puhelimme,
Tuon onko neiden seurassa hän usein?
ISÄNTÄ. Kerron teille, mitä hänen palvelijansa, Keihäs, on kertonut minulle, — hän on häneen vallan pikiintynyt.
JULIA. Missä on se Keihäs?
ISÄNTÄ. Meni hakemaan koiraansa, jonka hän huomenna herransa käskystä aikoo viedä neidelle lahjaksi.