PROTEUS. Sinä olet sukkela mies, lempo soikoon!
VILKAS. Enkä kuitenkaan saa kiinni teidän hitaasta kukkarostanne.
PROTEUS. Kas niin, avaa suusi ja kerro asia: mitä sanoi hän?
VILKAS. Avatkaa tekin kukkaronne, niin että rahat ja asia tulevat yhtaikaa esille.
PROTEUS. No, tuossa on vaivastasi. Mitä hän sanoi?
VILKAS. Toden totta, herra, luulen ett'ette hevillä häntä saa.
PROTEUS. Kuinka niin? Saitko hänestä sen verran irti?
VILKAS. En saanut hänestä irti en mitään, en edes kolikkoakaan kirjeen kantamisesta. Ja kun hän oli niin tyly minulle, kun minä vein hänelle sydämmenne, niin pelkään että hän on yhtä tyly teille, kun itse tarjoatte hänelle sydämmenne. Älkää antako hänelle muuta lahjaksi kuin kiviä, sillä hän on kova kuin teräs.
PROTEUS. Mitä? Eikö hän mitään sanonut?
VILKAS. Ei senkään vertaa kuin että — "tuossa sinulle vaivastasi". Kiitän teidän äyriyttänne, kun annoitte mulle muutaman äyrin; palkaksi siitä saatte tästälähin itse viedä kirjeenne. Ja tällä, herra, suosittelen teitä herralleni.