VALENTIN. Jolsako? Ei, poikaseni, kaunis hän on, ei kaunis vain, mutta hurmaava.
VILKAS. Niin, sen minä hyvin tiedän.
VALENTIN. Minkä tiedät?
VILKAS. Että hän ei ole kaunis, vaan — teitä — hurmaava.
VALENTIN. Tarkoitan, että hänen kauneutensa on harvinainen ja hänen suloutensa hurmaavainen.
VILKAS. Niin kyllä: toinen on maalattu ja toinen on arvoton.
VALENTIN. Maalattu? Arvoton? Mitä tarkoitat?
VILKAS. Niin, nähkääs: hän maalaa itsensä niin koreaksi, ettei kukaan voi arvoa hänen kauneuttaan.
VALENTIN. Mitä minusta luulet? Enkö minäkään voi arvoa hänen kauneuttaan?
VILKAS. Ette ole nähnyt häntä siitä pitäen kuin hän rumentui.