THESEUS.
Tuo puhe on kuin hämmentynyt vyyhti:
Ei mikään paikka rikki, mutta kaikki
On epäkunnossa. Ken tulee tuossa?
(Pyramus ja Thisbe, Muuri, Kuutama ja
Jalopeura astuvat äänettöminä esiin.)
PROLOGI.
"Te tästä kenties ihmetyksiin jäätte,
Mut totuus vihdoin kaikki selvittää.
Tuo mies on Pyramus, se tietäkäätte,
Ja Thisbe tämä kaunis rouva, tää.
Tuo miesi tuossa savi-iskoksessa
Se häijy Muuri on, jok' erottaa
Nuo lempijät, ja jonka rakosessa
Voi rakkaat toisillensa kuiskuttaa.
Tuo, jolla lyhty, koira, pensas on,
Esittää Kuutamaa: näet, kuutamalla
Nuo rakastajat lemmen liittohon
Rupeevat Ninon haudan kompuralla.
Tuo hirmu-otus kuvaa Jalopeuraa,
Jot' uskollinen Thisbe kammoaa
Ja pakeneekin, kun on ilman seuraa,
Ja paetessaan vaipan pudottaa,
Min jalopeuran veriturpa tahraa.
Pyramus tulee, sulho kaunis, hoikka,
Ja löytää Thisben vaipan murhatun;
Ja syvään sydämmeensä syöksee poika
Nyt säilän syyllisen ja kirotun.
Ja Thisbe alla silkkiäis- on puun
Ja tikariinsa syöksyy. Kaiken muun
Sen teille kertoo tämä lempiseura
Ja Muuri, Kuutama ja Jalopeura."
(Prologi, Thisbe, Jalopeura ja Kuutama poistuvat.)
THESEUS.
Sep' ihmett' on, jos jalopeura puhuu.
DEMETRIUS. Mitä ihmettä se on; voineehan jalopeura tehdä sen, minkä moni aasikin tekee.
MUURI.
"Niin tapahtuu nyt tässä näytelmässä,
Ett' olen minä, Kirso, muuri tässä
Ja muuri moinen — sanoa sen voin —
Joss' ompi reikä eli halkioin,
Johonka salass' usein Thisbe saapi
Ja Pyramuksen kanssa kuiskuttaapi.
Tää savi ja tää iskos näyttää juuri,
Ett' olen minä toden totta muuri.
Ja tässä reiän näätte, tään ja tään,
Jost' armaat kuiskailevat keskenään."
THESEUS.
Voiko paremmin puhua puuta ja heinää?
DEMETRIUS.
Se on sukkelin välimerkki, minkä koskaan olen kuullut puhuvan.
THESEUS.
Nyt käv Pyramus muuriin käsiksi. Hiljaa!
PYRAMUS.
"Yö mustapintainen! Oi, julma yö!
Oi, yö, jok' aina tulet päivän päästä!
Oi, yö, oi, yö, mun tuskiani säästä!
Sanansa, oi, ma pelkään, Thisbe syö. —
Ja sinä, muuri! Rakas, armas muuri,
Jok' olet mun ja hänen kotiaan,
Sä, muuri, muuri, rakas, armas muuri,
Tuo tänne reikäs, että nähdä saan.
(Muuri nostaa sormensa.)
Oi, kiitos! Zeus sua kaitkoon, muuri kulta!
Mut mitä nään? En nää ma Thisbeäin.
Oi, häijy muuri, auvon peität multa!
Kivesi kiroan, kun narraat näin."
THESEUS. Minusta pitäisi muurin, koska sillä on tunto, kirota häntä takaisin.
PYRAMUS. Ei maakaan, herra, ei hänen sitä pidä. "Narraat näin" on Thisben replikka; hänen pitää nyt tulla esiin, ja minun pitää häntä vakoilla tästä reiästä. Saattepa nähdä, että käy ihan niin kuin sanon. Kas, tuossa hän jo tulee!
(Thisbe tulee.)
THISBE.
"Oi, muuri, tuskiani usein kuulet,
Kun Pyramostani mun erotat;
Ja kiviäs nää kirsimarja-huulet
Ja iskostasi usein muiskaavat."
PYRAMUS.
"Ma äänen nään; nyt reikään etsin tien
Ja katson, josko Thisben kasvot kuulen.
Thisbe!"
THISBE.
"Mun kultani se on, ma luulen."
PYRAMUS.
"Niin luule mitäs luulet; kultas lien,
Ja kuin Limander minä sua lemmin."
THISBE.
"Ja minä niinkuin Helena sua hemmin."
PYRAMUS.
"Niin rakas Prokokaan ei Skephalulle."
THISBE.
"Kuin Proko Skephalulle, sinä mulle."
PYRAMUS.
"Tään reiän kautta suukko mulle suo."
THISBE.
"Niin, sinä sit' et saa, vaan muuri tuo."
PYRAMUS.
"Nyt Miinan haudallenko seuraat mua?"
THISBE.
"Jos elän taikka kuolen, seuraan sua."
MUURI.
"Ja näin nyt muuri tehtävänsä kuittaa,
Ja menojaan nyt muuri mennä suittaa."
(Muuri, Pyramus ja Thisbe poistuvat.)
THESEUS. Nyt on siis sulku poissa naapurien väliltä.
DEMETRIUS. Ei muuta neuvoa, kun seinilläkin on korvat.
HIPPOLYTA. Tuommoisia tyhmyyksiä en ole ikänäni kuullut.
THESEUS. Parhaat tätä lajia ovat vaan varjoja, eivätkä huonoimmatkaan ole sen huonompia, jos mielikuvitus vähän auttelee.