PETRUCHIO. Mitä tuolla tarkoitat, mies?
GRUMIO. Ah, herra, tarkoitus on syvällisempi kuin luulette: rouvaniko hame hänen mestarinsa käyttövaraksi? Hyi, hyi, hyi!
PETRUCHIO (syrjään).
Hortensio, sano, että maksat hameen. —
(Ääneen.) Pois vie se! Mene; sanaakaan ei enää!
HORTENSIO.
Minulta huomenna saat hameen hinnan.
Tuot' äkkinäisyytt' älä pahastu.
Nyt mene; terveisiä mestarille!
(Räätäli menee.)
PETRUCHIO.
Tule, Kati! Isäs luo nyt lähtekäämme
Näiss' alhaisissa arkivaatteissa;
Komea kukkaro, mut puku halpa:
Näet, henki se on ruumiin rikkaus.
Kuin mustan pilven alta aurinko,
Niin halvan puvun alta arvo loistaa.
Vai onko närhi leivost' ylevämpi,
Siks ett' on sillä sulat kauniimmat?
Tai kyykö parempi on airokalaa,
Siks että viehättää sen kirjonahka?
Ei, Kati; suakaan ei huonommaksi
Tuo halpa puku tee ja arkiasu.
Jos se sua hävettää, niin syytä mua.
Siis rohjennu; me heti lähdemme
Isäsi taloon juhlimaan ja syömään.
Väkeni tänne! Matkustamme heti;
Hevoset viekää lehtikujan suuhun:
Sielt' ajamme, mut sinne kävelemme.
Nyt, luulemma, on kello seitsemän,
Perillä voimme olla puoliseksi.
KATARIINA.
Vakuutan että kello on jo kaksi;
Te sinne tuskin illaks ehditte.
PETRUCHIO.
Sen pitää olla seitsemän, kun lähden.
Jos mitä sanon, teen tai aion tehdä,
Sin' aina jankkaat vastaan. Matka jää:
En lähde minä tänään; kun sen teen,
Niin pitää kellon olla mitä sanoin.
HORTENSIO.
Niin, päivääkin se herra komentaa!
(Menevät.)
LOORDI.
Hoi tänne!
(Palvelijoita tulee.)
Hän nukkuu. Hiljaa hänet nostakaa
Ja omiin vaatteisiinsa pukekaa;
Mut varokaa, ettei hän herää.
1 PALVELIJA.
Kyllä.
Avuksi tulkaa häntä kantamaan.
(Kantavat pois Sukin.)
Neljäs kohtaus.
Padua. Baptistan talon edusta.
(Tranio ja majisteri, Vincentioksi puettuna, tulevat.)
TRANIO.
Täss' on se talo; huudanko ma, herra?
MAJISTERI.
No, tietystikin. Mutta, jos en pety,
Signior Baptistan pitäis muistaa minut:
Kakskymment' ajastaikaa sitten yhdess'
Asuimme Genuassa Pegasossa.
TRANIO.
Hyv' on; vain tehtävänne muistakaa,
Ja tuima olkaa, niinkuin isän tulee.
(Biondello tulee.)
MAJISTERI.
Sen lupaan. Mutta tuossa tulee poika:
Pitänee häntäkin kai neuvoa.
TRANIO.
Hänestä huolet' olkaa. — Biondello,
Tee tyyten tehtäväsi; paina mieleen,
Ett' tämä herra on Vincentio.
BIONDELLO.
Ei siitä pelkoa.
TRANIO.
Sanoitko asian Baptistalle?
BIONDELLO.
Isänne on Venetiassa, sanoin,
Ja tänään häntä tänne varrotte.
TRANIO.
Sin' olet kelpo poika; tuossa sulle!
(Antaa hänelle juomarahaa.)
Baptista tulee. — Käykää juoneen, herra! —
(Baptista ja Lucentio tulevat.)
Paraiksi tulette, Signior Baptista. —
Täss', isä, on se herra, josta puhuin.
Nyt pyydän, tehkää isän työ ja suokaa
Bianca mulle isänperinnöstä.
MAJISTERI.
Soh, hiljaa, poika! — Luvallanne, herra:
Kun tänne Paduaan ma saatavia
Perimään tulin, kuulin pojaltani
Sen tähdellisen uutisen, ett' oli
Hän tyttäreenne lemmensuhteessa.
Nyt mainehenne vuoks ja senkin vuoksi,
Ett' on hän tyttäreenne kiintynyt
Ja tämä häneen, viivyttää en tahdo,
Vaan, niinkuin hellä isä, jouduttaa
Vain naimistaan. Jos sama teilläkin
On hyvä tahto, pitäkäämme neuvot,
Niin näette, että halukas ja valmis
Min' olen naimakauppaan suostumaan;
Sill' epäillä en teitä voi, Baptista,
Kun maineestanne hyvää kuulin vain.
BAPTISTA.
Sanani anteeks suokaatte, signior:
Mua miellyttää tuo lyhyt suoruutenne.
Niin, oikein, poikanne Lucentio lempii
Mun tytärtäin, ja tämä lempii häntä,
Jos molemmat ei perin teeskentele.
Siis, jos ei teillä muuta sanomista,
Kuin että hän saa isän-sydämmenne
Ja tyttäreni hyvät myötäjäiset,
Niin kauppa tehty on, ja poikanne
On luvallani saapa tyttäreni.
TRANIO.
Suur' kiitos, herra! Missä teist' on paras
Julaista kihlaus ja kirjat tehdä
Molempain meidän tyydytykseksi?
BAPTISTA.
Ei vainkaan minun talossani: seinill'
On korvat, mull' on monta palvelijaa.
Lisäksi vanha Gremio yhä vaanii:
Vois sattumalta meidät yllättää.
TRANIO.
Siis minun luonani, jos suvaitsette:
Siell' asuu isäni, ja vielä tänään
Asian voimme salavihkaa päättää.
Tää palvelija tuokoon tyttärenne,
Notaarin heti hankkii poikani.
Pahinta vain: kun hätäiset on laitteet,
Tytyä saatte halpaan hätäruokaan.
BAPTISTA.
Vähätpä siitä! — Cambio, juokse kotiin,
Biancaa käske heti pukeumaan.
Jos kysyy, kerro mit' on tapahtunut:
Lucention isä ett' on Paduassa,
Ja ett' on kohta hän Lucention vaimo.
LUCENTIO.
Oi, sitä jumalilta rukoilen!
TRANIO.
Jumalat jätä rauhaan; nyt vain mene. —
(Lucentio menee.)[15]
Signior Baptista, tietä näytänkö?
Siis tervetullut! Yhdet vain on ruoat;
Pisassa sitten parataan.
BAPTISTA.
Ma tulen.
(Tranio, majisteri ja Baptista menevät.)
BIONDELLO. Cambio!
LUCENTIO. Mitä nyt, Biondello?
BIONDELLO. Näitte kai, kuinka herrani iski teille silmää ja hymähteli?
LUCENTIO. Mitä se tietää, Biondello?
BIONDELLO. Oo, ei mitään; mutta hän jätti minut tänne jälkeensä selittämään teille hänen viittojensa ja merkkiensä mielen ja tarkoituksen.