MAJISTERI. Valehtelet: hänen isänsä on tullut Pisasta ja katsoo tässä ulos ikkunasta.
VINCENTIO. Oletko sinä hänen isänsä?
MAJISTERI. Olen, herra; niin sanoo hänen äitinsä, jos saan häntä uskoa.
PETRUCHIO (Vincentiolle). Mitä tämä on, herraseni? Suoraa konnuutta, ottaa omakseen toisen miehen nimi!
MAJISTERI. Kiinni se konna! Aikoo ehkä tässä kaupungissa jotakuta pettää minun nimessäni.
(Biondello palaa.)
BIONDELLO. Olen nähnyt heidät kirkossa yhdessä. Jumala suokoon heille hyvää laivamatkaa! — Vaan kuka täällä? Vanha herrani Vincentio! Nyt olemme hukassa, perin hukassa!
VINCENTIO (huomaa Biondellon). Tule tänne, sinä pyövelin ruoka!
BIONDELLO. Tahtoisin sentään saada pitää oman pääni.
VINCENTIO. Tänne, sinä konna! Mitä, oletko sinä unohtanut minut?