BIONDELLO. Enpä vainkaan; ensin tahdon nähdä kirkon selkänne takana; sitten menen takaisin herrani tykö niin pian kuin saatan.
(Lucentio, Bianca ja Biondello menevät.)
GREMIO.
Mua ihmetyttää, missä Cambio viipyy.
(Petruchio, Katariina, Vincentio ja palvelijoita tulee.)
PETRUCHIO.
Täss' ovi on, Lucentio asuu tässä.
Isäni talo toriin päin on hiukan,
Mun täytyy rientää sinne; hyvästi!
VINCENTIO.
Sit' ennen ei tee pieni naukku pahaa.
Tääll' olen vähän niinkuin isäntä,
Ja taloss' on kai jotain tarjottavaa.
(Koputtaa ovea.)
GREMIO. Siellä sisällä askaroidaan; parasta koputtaa kovemmin.
(Majisteri katsoo ulos ikkunasta.)
MAJISTERI. Kuka se siellä niin kolkuttaa kuin tahtoisi särkeä oven?
VINCENTIO. Onko signior Lucentio kotona, herra?
MAJISTERI. On, kotona on, mutta häntä ei saa puhutella.
VINCENTO. Mutta jos joku toisi hänelle sata tai parisataa puntaa ajanratoksi?
MAJISTERI. Pitäkää sadat puntanne itse; hän ei niitä tarvitse niin kauan kuin minä elän.
PETRUCHIO. Mitä sanoin teille? Poikaanne pidetään hyvänä Paduassa. — Kuulkaahan, herra, turhitta mutkitta: olkaa hyvä, sanokaa signior Lucentiolle, että hänen isänsä on tullut Pisasta ja seisoo tässä ovella saadakseen häntä puhutella.