KUNINGAS HENRIK.
Taas nuo verot!
No, mitä luontoa ne verot ovat?
Sanokaa, mitä?
KUNINGATAR KATARIINA.
Liiaks rohkenen ma
Vedota malttiinne, mut armolupa
Se rohkeutt' antaa. Kansan valituksiin
On syynä käsky, että kuudennus
Tuloista oiti ryöstön uhalla
On maksettava; Ranskan sota muka
On aiheena. Tuost' yltyy rohkeiks kielet,
Suut vihaa sylkevät ja mielten viluun
Uskollisuuskin jäätyy; kirot kulkee
Rukousten sijassa, ja kuuliaisuus.
Sopuisa ennen, nyt kuin orja noutaa
Jokaista kiihkon puuskaa. Majesteetti,
On kiireet tuumat tarpeen; tärkeämpää
Ei mikään nyt.
KUNINGAS HENRIK.
Niin totta kuin ma elän,
Se tahtoni ei ole.
WOLSEY.
Minä taas
En tässä tehnyt muuta kuin ett' annoin
Vain yksityisen ääneni, ja senkin
Vain tietomiesten suostumuksella.
Jos mua parjaa kieli, jok' ei tunne,
Ei mieltäni, ei tointani, mut sentään
Mun tekojani mestaroi, niin vastaan:
Se vain on asemani kohtalo,
Ja hyveen tie on aina ohdakkeinen.
Ei tehtävää saa heittää pelosta
Ett' ilki-moitteen kanssa kahnaan joutuu;
Se uutta, ylvää laivaa aina seuraa
Kuin petokala, mutta turhaan pyyntiin
Sen ajo päättyy. Parhaamme kun teemme,
Niin sairas — usein heikko — moite tätä
Ei myönnä työksemme, tai suoraan parjaa;
Mut huonoimmatpa työmme, tylsää mieltä
Jos kutkuttavat, pilviin nostetaan.
Jos alallemme jäämme pelosta
Ett' ilkkuin liikkeitämme moitittaisiin,
Niin paras kasvaa kiinni paikkaamme
Ja kuvapatsait' olla.
KUNINGAS HENRIK.
Huolelliset
Ja viisaat toimet pelkoa ei tunne,
Mut ohjeettomain töiden seuraukset
On pelottavat; Onko tähän ryöstöön
Tukea teillä? Luullakseni ei.
Laist' ei saa kansaa irroittaa ja sitä
Sitoa mielivaltaan. Kuudes osa?
Kamala vero! Näinhän joka puusta
Revimme lehvät, kuoren, lylynkin,
Ja jos näin silvotulle juuri jääkin,
Siit' ilma imee mehun. Joka, lääniin,
Jot' yllätetty näin on, tieto viekää,
Ett' armo jokaiselle tarjotaan,
Jok' evännyt on veron. Toimeen käykää,
Ja tehkää niinkuin käsken.
WOLSEY (kirjurille).
Sananen!
Jokaiseen kreivikuntaan laittakaa
Kuninkaan armokirje. Minuun karvas
On kansan mieli; huhu levitelkää —
Ett' armo tää ja helpotus on tullut
Mun välitykselläni. Paikalla
Minulta saatte lisäohjeita.
(Kirjuri menee.)
(Hovimestari tulee.)
KUNINGATAR KATARIINA.
Käy sääliks, ett' on herttua Buckingham
Vihanne saanut.
KUNINGAS HENRIK.
Sit' on monen sääli.
Hän tietomies on, hyvä puhuja
Ja luonnon suosikki; niin kasvatettu,
Ett' opiksi on oppineimmillekin,
Ja muilt' ei kysy neuvoa. Mut nähkääs,
Noin jalot lahjat, väärin käytettyinä,
Ne käyvät, jos on mieli turmeltunut,
Paheiksi, tuhat kertaa häijymmiksi
Kuin ennen kauniit' olivat. Tuo mies,
Jok' oli täydellinen luonnon ihme
Ja jonka puhe kuulijan niin hurmas,
Ett' oli tunnit minuutteja, hän
Nyt sulons' entiset on inhottavaan
Pukenut pukuun ja niin mustaks tullut
Kuin hornan karsta. Istukaa, niin saatte
Tält' uskotultaan kuulla asioita,
Joit' itkee kunnia. — Ne vehkeet taaskin
Hän kertokoon; mit' emme liian vähän
Voi tuta, emme liian paljon kuulla.