(Kuningas käy istumaan valtaistuimelle; valtaneuvokset asettuvat paikoilleen. Kardinaali istuu kuninkaan jalkain juureen hänen oikealle puolelleen. Melua kuuluu ulkoa; huudetaan: "Tietä kuningattarelle!" Kuningatar tulee Norfolkin ja Suffolkin herttuain johdattamana; hän polvistuu. Kuningas nousee valtaistuimeltaan, nostaa hänet ylös, suutelee häntä ja tahtoo asettaa hänet viereensä istumaan.)
KUNINGATAR KATARIINA.
Ei, viel' en nouse: mull' on armon pyyntö.
KUNINGAS HENRIK.
Ei, nouskaa: tähän viereen! Puoli tehkää
Vain pyyntöä; on puoli valtaa teidän,
Ja toisen puolen saatte pyytämättä.
Sanokaa vain se.
KUNINGATAR KATARIINA.
Kiitos, majesteetti!
Niin itseänne rakastakaa, niin,
Ett' ylhä arvonne ja kunnianne
Ei joutavaksi jää: se pyyntöni
On ydin.
KUNINGAS HENRIK.
Haltijani, jatkakaa!
KUNINGATAR KATARIINA.
On mulle valittaneet taatut miehet,
Eik' aivan harvatkaan, ett' alamaisill'
On suuri hätä. Maassa kiertää käsky,
Jok' irti repii kansan sydämestä
Alamaissiteet; vaikka kohdistuukin,
Lord kardinaali, haikein moite teihin,
Tään veronryöstön alkuunpanijaan,
Niin sentään majesteettikaan — jonk' arvoa
Varjelkoon taivas tahrasta! — ei säästy
Pahoilta kieliltä; ja tästä rikkuu
Kaikk' alamaisuustunteet, melkein puhkee
Jo ilmikapina.
NORFOLK.
Ei melkein vain,
Mut aivan varmaan. Tämän veron tähden
Kaikk' kankurit, jotk' eivät enää voi
Työvoimaa pitää, irtisanoneet on
Kutojat, kehrääjät ja karstaajat;
Ja nämä, muuhun työhön kömpelöinä,
Nälän ja puutteen tuskauttamina,
Pahimman uhallakin, kapinoivat,
Ja vaara heill' on liittolaisna.
KUNINGAS HENRIK.
Verot!
Mitä veroja? Ja mistä? Kardinaali, —
Teit' yhtä paljon moititaan kuin meitä, —
Veroista näistä tiedättekö?
WOLSEY.
Anteeks,
Ma valtakunnan asioista tiedän
Vain osaksi; mies riviss' olen vain
Ja kuljen muiden myötä.
KUNINGATAR KATARIINA.
Ette tiedä
Muit' enemmän, mut teette mitä tietää
Jok'ikinen, ja jota onnekseen
Ei kukaan tietää tahtois, mutta siihen
On tietoon pakotettu. Verotaakat,
Joit' armo utelee, ne kauheit' ovat
Jo kuullakin, ja niiden painosta
Jo selkä taittuu. Teidän sanotaan
Ne keksineen; jos valhe se, niin pahoin
On teitä paneteltu.