ANNA.
Oliko hän hullu!
SANDS.
Oli: hullu, varsin hullu, naisiin hullu;
Ei sentään purrut, vaan, kuin minä nyt,
Hän kymment' yhtä haavaa muiskas.
(Suutelee häntä.)
KAMARIHERRA.
Hyvä! —
Nyt kaikki hyvin on. — Te, hyvät herrat,
Syyn saatte, jos nää kauniit naiset täältä
Nyreissään poistuu.
SANDS.
Pikku puolestani
Koetan minä parastani.
(Hoboijan soittoa. Kardinaali Wolsey tulee
seurueineen ja istuutuu kunniakatoksen alle.)
WOLSEY.
Terveeksi, kauniit vieraat! Ken ei työkseen
Nyt ilakoi, ei ole ystäväni.
Ma teidän kaikkein tervetuliaisiks
Juon maljanne.
(Juo.)
SANDS.
On armo armollinen.
Pikari tänne, johon kiitos mahtuu,
Niin säästyy pitkät puheet.
WOLSEY.
Kiitos, loordi!
Mut naapureitanne nyt rohkaiskaa. —
Nureissaan ovat naiset. — Hyvät herrat,
Kenenkä syy on?