Jos ei näkö petä,
Olette lähettämä keisarin,
Mun lankoni, ja nimenne Capucius.
CAPUCIUS.
Niin, nöyrin palvelijanne.
KATARIINA.
Ah, mylord,
Kovinpa ajat muuttuneet ja arvot
On viime näkemästä. Mikä teidät
On tänne johdattanut?
CAPUCIUS.
Arvon rouva,
Lähinnä halu palvella; ja sitten
Kuninkaan käsky käydä pateillanne.
Hän säälii tautianne, terveiset
Lähettää kauttani, ja sydämmestään
Hän pyytää saada teitä lohduttaa.
KATARIINA.
Mylord, se lohtu tulee liian myöhään:
Kuin teloituksen jälkeen armahdus.
Se lääke ajoiss' oisi auttanut,
Nyt rukoukset ainoa on lohtu.
Kuningas voiko hyvin?
CAPUCIUS.
Hyvin, rouva.
KATARIINA.
Niin aina voikoon, kukoistakoon aina,
Kun minä toukkain tulen saaliiksi
Ja nimenikin tääll' on pannaan pantu. —
Sa lähetitkö kirjeen, Patience, jonka
Sun käskin kirjoittaa?
PATIENCE.
En, hyvä armo.
(Antaa kirjeen Katariinalle.)
KATARIINA.
Siis nöyräst' anon, että antaisitte
Tään kuninkaalle.