CAPUCIUS.
Mielelläni, rouva.
KATARIINA.
Ma siinä hänen nuorta tytärtään,
Tuot' oman puhtaan rakkautemme kuvaa,
Hänelle hellimmästi suositan;
Valukoon häneen taivaan runsas siunaus! —
Kuningas häntä hurskaaks kasvattakoon, —
Nuor' on hän, jalon kaino; hyväks hänet
Myös soisin — kalliina hän pitäköön
Hänt' äidin tähden, jolle itse oli,
Ties taivas, kuinka kallis. Toinen pyyntö
On, että majesteetti hiukan säälis
Naisparkojani, jotka uskolliset
On mulle kaikiss' onnen vaiheiss' olleet;
Ei heissä yhtä, vannon sen, — ja nyt
En valehtele — jonka sielun somuus,
Siveys, kainous ja puhdas käytös
Ei ansaitsisi miestä parasta,
Vaan vaikka ylimyksen; niin, ne miehet
On onnelliset, jotka heidät saavat.
Lopuksi, palvelijani, — köyhät ovat,
Mut köyhyydessään ei mua hyljänneet —
He saakoot täyden palkkansa ja hiukan
Sen lisäksikin, multa muistoksi;
Jos taivas mulle viel' ois elämää
Ja varaa suonut, näin en erois heistä.
Niin, siinä kirjeen sisällys. Mylord,
Nyt kaiken kautta teille kalleimman,
Ja haudan rauhan kuolleille jos suotte,
Niin noiden raukkain olkaa ystävä,
Ja tämä viime oikeus mulle suomaan
Kuningas pakottakaa.
CAPUCIUS.
Kautta taivaan,
Sen teen, niin totta miehestä kuin käyn.
KATARIINA.
Suur' kiitos, kunnon loordi! Nöyrimmät
Mun terveiseni viekää kuninkaalle;
Sanokaa: hänen pitkä piinans' eroo
Nyt maailmasta; kuollen häntä siunaan;
Se sanokaa. — Jo näkö hämärtyy. —
Hyvästi! — Griffith, hyvästi! — Ei, Patience,
Sin' et saa mennä. Halaan vuoteeseen;
Enemmän kutsu tänne naisia.
Kun olen kuollut, kunnialla minut
Sa, tyttö, hautaan laita; immenkukkaa
Sirota sille, jotta mailma tietköön,
Ett' olin puhdas vaimo hautaan asti.
Minut balsamoi ja pane näytteille;
Ja vaikk' en enää kuningatar ole,
Niin hautaa minut kuningattarena,
Kuninkaan tyttärenä. Muut' en jaksa.
(Menevät, taluttaen Katariinaa.)
VIIDES NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Sali kuninkaanlinnassa.
(Gardiner, Winchesterin piispa, tulee, edellä poika,
joka kantaa soihtua. Hänet kohtaa sir Thomas Lovell.)
GARDINER.
Kai kello jo on yksi?