POIKA.
Löi vast'ikään.
GARDINER.
Nää hetket eivät ole huvin vuoksi,
Vaan tarpeen; luonnon vahvistukseks näitä
Ja lepoon tulis käyttää, eikä turhiin.
Hyv' yötä, Lovell; mihinkä näin myöhään?
LOVELL.
Kuninkaan luota tekö tulette?
GARDINER.
Niin, jätin hänet lyömään prima vistaa[14]
Suffolkin kanssa.
LOVELL.
Ennen makuu-aikaa
Minunkin täytyy luonaan käydä. Anteeks!
GARDINER.
Ei vielä, Lovell. Missä asioissa?
On kiire teillä; jos en sillä loukkaa,
Niin, pyydän, suokaa öisist' aikeistanne
Myös ystävälle vihja. Askareet,
Jotk' aaveen lailla öisin liikkuvat,
Rajumpaa ovat luontoa kuin konsaan
On päivät toimet.
LOVELL.
Teitä rakastan, —
Ja salaisuuden, vielä suuremmankin
Kuin tämän, teille uskon. Setkissä
On kuningatar; suuri vaara pyörii;
Pelätään että kuolee.
GARDINER.
Hedelmälleen
Rukoilen hartaast' elon onnea
Ja menestystä; mutta runko, Lovell,
Sen tien sais mennä.
LOVELL.
Siihen minä voisin
Lisätä "aamen"; tunto toki sanoo,
Ett' on hän herttainen ja hyvä nainen,
Paremman toivotuksen arvoinen.
GARDINER.
Mut, herra, herra. — Kuulkaa, herra Lovell
Ylimys ootte, karvaa oikeaa,
Ja viisaaksi ja hurskaaks teidät tunnen —
Mua kuulkaa, Lovell: siit' ei tule hyvää,
Ei koskaan hyvää, kunnes Cranmer, Cromwell,
Nuo hänen kaksi kättään, ja hän itse
Makaavat haudassa.