LOVELL.
Nyt mainitsitte
Kaks valtakunnan mahtavinta. Cromwell,
Tuo kruununkalleuksien vartija,
Suur'arkkivaariksi on koroitettu
Ja lisäks valtasihteeriksi, josta
Tie ajan tullen auki korkeimpiin
On valta-asemiin. Ja arkkipiispa
Kuninkaan käsi on ja kieli; mene
Ja häntä vastaan sano!
GARDINER.
Kyllä, Lovell,
On niitäkin, enk' itse minä pelkää
Puhua julki mieltäni; juur' tänään —
Voin ilmaista sen teille — raivoon sain
Ma raatiherrat; sanoin, että on hän —
Jonk' itse, niin kuin minä, tietävät —
Pääkerettiläinen, joka ruttona
Maan saastuttaa. Sen suuttuneina veivät
Kuninkaan tietoon. Hän nyt syytöksen
On korviins' ottanut, ja suosiosta
Ja armosta ja hyvin ymmärtäen
Sen hirmuvaaran, jonka ilmi toimme,
Nyt huomen-aamuks hänet haastattanut
On neuvostoon. Se ruma rikkaruoho
On juurittava pois. Mut toimistanne
Teit' estän liiaks. Hyvää yötä, Lovell.
LOVELL.
Levollist' yötä. Nöyrin palvelijanne.
(Gardiner ja kantapoika menevät.)
(Kun Lovell on menemäisillään, tulevat
kuningas ja Suffolkin herttua.)
KUNINGAS HENRIK.
En pelaa enää tänä yönä, Kaarle;
Hajall' on mieleni; sa voitat minut.
SUFFOLK.
En koskaan ole teitä voittanut.
KUNINGAS HENRIK.
Vain joskus, Kaarle; mutta sin' et voita,
Jos olen kyllin huolellinen vain. —
No, Lovell, mitä kuningattaresta?
LOVELL.
En asiaanne hälle itse voinut
Ma esittää; mut hänen neitsyensä
Sen toimittivat. Kaikkein nöyrimmästi
Hän teitä kiittää, pyytäin että hartaast'
Edestään rukoilette.
KUNINGAS HENRIK.
Mitä sanot?
Rukoilla? Mitä? Onko setkissä?